Istuin ulkona, kippurassa seinän vierustalla.
Vasta satoi vettä.
Aurinko pilkistää pilviharson takaa minua.

Kuulen kuinka vesi tippasee vieläkin rännistä,
kuinka linnut laulavat pihassamme.
Näen kuinka koiramme makaa pihallamme, yksinäisenä.

Tajuan olevani yksin, ulkona.
Raikas kevät ilta tuoksuu nenääni ja tunnen kuinka märkä maa
kastelee housuni istuessani siinä.

Muistan kuinka mä pentuna leikin tässä pihassa, yksin.
yhtä yksin mä nytkin olen tässä, mutta nyt istun ja kuuntelen.

Näen linnun joka nokkii maata ja tarkkailee ympäristöään samalla.
Kuulen kolahduksen, ääni tuli navetan peltikatolta johon orava hyppäs
kouvusta. Hetki ja kuului pienen pieni tömähdys ja orava makasi pienen
hetken maassa ja lähti näkiessään minut juoksemaan pois.

Katson taivaalle, tummat pilvet liikkuvat ylitseni, paljastaen välillä aurinkon.

Olen yksin, mutta muuta elämää löydän ympäriltäni.
tip
tip
tip..tip.. vesi valuu rännistä edelleen, sekin elää.
Samoin kuin nuo kymmenet linnut, jotka jatkavat lauluaan puissa.

Näen hyttysen lentelevän ympäriinsä, aivan kuin olisi hukassa
ja etsisi elämäänsä..