Mä löysin tarinan tytöstä, joka ensin pikkuisen katseli lähipiirin tyttöä.

Kyseli päivä päivältä vaan enemmän hänestä
ja tiedosti itselleen koko ajan kuinka

paljon tuo tyttö tulisi vaikuttamaan häneen.
Huomaamattaan,
jopa pystyi katseleemaan, tekemisiään ja  tiedotamaan
itselleen hänen tapojaan, sanojaan ja käyttäytymistään.
Se pieni ja silloinen näkymätön tyttö
eli unelmaansa ajatuksissaan.
Vilkuili ja kyseli paljon ja omituisia asioista heidän kaveristaan..


Kunnes hän paljatuis ystävälleen,
joka alkoi epäilemään kysymiksiä ja käyttäytymistä.
Yhtenä päivänä kyseinen kaveri arvasi, että tyttö olisi ihatunut
ja jopa vähän kauemminkin kattellut heidän kummankin kaveriaan,
kaveria joka kuului lähipiiriin jonne tuo pieni ja näkymätön tyttö
oli juuri sopeutunut pikku hiljaa enemmän ja enemmän..
Hänelle sanottiin ettei ehkä kannattaisi vielä kertoa kyseiselle
henkilölle mitään, koska ei voinut tietää
minkä lainen reagtio olisi hänellä vastassa.


Mutta tyttö ei voinut olla kertomatta,
ei voinut hän tahtoi vastauksia kysymyksiinsä,
ajatuksiinsa jotka hapuilivat hänen päässään..

"Tykkääköhän minusta, olenko ihan tyhmä,
mutta se on heidän hyvä kaveri.
Jos mä rikon jotain niiden väliltä niiden ystävien
joiden keskelle mä olen änkeämässä.. rikonko mä ne.. sen porukan.."


Varovasti kertoessaan ja pelkäävänsä nolaten itsensä
samalla, kun kertoi olevanha ihastunut häneen ja tykkäävänsä hänestä.

Ei voinut tietää minkälainen katastrofi ja järkytys se oli neidille,
kun ei voinut nähdä sillä hetkellä ilmettä..

Päivän..parin päästä. Hänen päässään alkoi
soida kysymys johon hän halusi vastauksen..
Ihan pienen oli se sitten mikä tahansa vain,
mutta oli pakko.. aivan pakko..


Joulukuussa, oli lunta ja sitä satoikin koko ajan lisää sillä hetkellä.
Kun he istuivat puistossa penkillä..

Tyttö joka kuvaili itseään kuusivuotiaaksi tai jopa kaksivuotiaaksi
sellaisessa tilanteessa ei saanut kysyttyä..
ei.. siinä meni minuutteja sekuntteja.. ja tunteja,
kunnes se pieni ja yksin kertainen kysymys pääsi hänen suustaan ulos:
"Tykkäätkö sä musta?"

Se pieni ja yksin kertainen vastaus sai tytön
kasvoille hymyn ja perhoset pöörräämään masussa..
Se ei voinut olla totta, niin pieneen kysymykseen,
niin pieni ja kaunis vastaus:
"No tykkään"

Siitä on alkanut rakkaus<3
Yheteinen rakkaus






571705.jpg